Miksi backtestisi tulkitsee volatiliteettipiikin uudeksi markkinatilanteeksi

Volatiliteettitavoitteinen strategia pienentää positiotaan mitatun volatiliteetin kasvaessa ja lisää altistusta volatiliteetin laskiessa. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, kunnes shokki saa arvion kohoamaan pilviin. Estimaattorista ja tasapainotussäännöstä riippuen strategia voi pienentää positiotaan viikkojen ajan tapahtuman jälkeen, ostaa takaisin vasta markkinoiden elvyttyä tai heiluttaa positiota tarpeettoman levottomasti.

Kolme toteutusvirhettä aiheuttaa suuren osan tästä vahingosta. Kukin niistä voi saada järkevän riskisäännön näyttämään backtestissä joko hyödyttömältä tai loistavalta. Korjaaminen alkaa siitä, että päätetään, mitä tavoitteen on tarkoitus hallita, ja sovitetaan sitten arvio ja kaupankäyntiaikataulu tähän tehtävään.

Virhe 1: Viimeisimmän volatiliteettiarvion pitäminen ennusteena

Liukuva keskihajonta on valitun havaintoikkunan yhteenveto. Se ei tiedä, onko seuraava kaupankäyntipäivä rauhallinen vai raju. Lyhyt ikkuna reagoi shokkiin nopeasti, mutta arvio voi pysyä koholla, kunnes shokki poistuu otoksesta. Pitkä ikkuna liikkuu hitaasti molempiin suuntiin.

Kuvitellaan strategia, jonka vuotuistettu volatiliteettitavoite on 10 % ja arvio perustuu 20 päivän ikkunaan. Jos arvio hyppää 10 prosentista 25 prosenttiin, yksinkertainen käänteisen volatiliteetin sääntö leikkaa altistuksen 40 prosenttiin aiemmasta tasosta. Kun shokki poistuu ikkunasta, arvio voi laskea jyrkästi ja altistus hypätä takaisin. Tämän seurauksena syntyvä kehitys riippuu ikkunasta, tuottosarjasta ja tasapainotusaikataulusta yhtä paljon kuin ilmoitetusta tavoitteesta.

Ongelma näkyy usein positiona, joka myydään laskun jälkeen ja jonka riskitaso palautetaan hintojen elvyttyä. Tämä ei todista sääntöä vääräksi: riskin rajoittaminen myrskyisän jakson aikana voi olla sen tarkoitus. Pelkästään toteutunutta volatiliteettia raportoiva backtest voi kuitenkin peittää hinnan, joka maksetaan kaupankäynnin määränä ja viivästyneenä mukanaolona.

Testaa useita ikkunoita samalla ajanjaksolla ja tarkastele altistuksen kehitystä shokkien ympärillä. Ennustemalli voi olla perusteltu, jos se parantaa päätöksentekoa otoksen ulkopuolella, mutta hienostuneempi arvio ei ansaitse luottamusta pelkästään siksi, että se tasoittaa käyrää.

Virhe 2: Positiokoon rajaaminen ja väite tavoitteen saavuttamisesta

Volatiliteettitavoittelu toteutetaan yleensä kertoimella. Karkeasti kerroin saadaan jakamalla tavoitevolatiliteetti arvioidulla volatiliteetilla, ja se kerrotaan strategian peruspositiolla. Vipumarkkinoilla kerroin voi kasvaa suureksi, kun arvio on pieni. Kehittäjät asettavat sille usein ylärajan, mikä on backtestissä järkevää, mutta yläraja muuttaa sääntöä.

Oletetaan, että tavoite on 12 %, arvioitu volatiliteetti 4 % ja peruspositio 1.0. Rajoittamaton kerroin on 3.0. Kun yläraja on 1.5, strategia ei voi saavuttaa tavoiteltua altistusta. Vastaavasti, kun arvioitu volatiliteetti nousee 30 prosenttiin, rajoittamaton kerroin laskee 0.4:ään. Vähimmäisaltistuksen 0.5 alaraja tarkoittaa, että strategian riski pysyy suurempana kuin tavoitekaava edellyttää.

Nämä ovat kolme erillistä hallintakeinoa. Kirjaa ne strategiakuvaan erikseen ja raportoi, kuinka usein kukin niistä rajoittaa toimintaa. Jos yläraja on voimassa puolet otoksesta, tavoitetta alempi toteutunut volatiliteetti voi olla yksinkertaisesti odotettu tulos.

Virhe 3: Jatkuva tasapainotus mallissa mutta harva tasapainotus tilillä

Backtest voi laskea altistuksen uudelleen jokaisella aikavälillä, kun taas paperikaupankäynnissä se tarkistetaan kerran päivässä. Vaikka molemmissa käytetään samaa kaavaa, kyseessä ovat eri strategiat. Tiheä tasapainotus reagoi nopeammin, mutta voi muuttaa estimaatin kohinan toimeksiannoiksi. Futuurikaupassa kaupankäynnin määrä tuo kuluja ja mahdollisesti rahoituskustannuksia; osakkeissa se tuo välityspalkkioita, osto- ja myyntihinnan välisen spreadin sekä markkinavaikutuksen. Pienet muutokset voivat käydä kalliiksi, jos ne ylittävät spreadin toistuvasti.

Otetaan 100,000 dollarin salkku, jonka tavoitepositio on 50,000 dollaria. Jos arvioitu volatiliteetti muuttaa tavoitteen 47,000 dollariin ja seuraavana päivänä takaisin 49,000 dollariin, päivittäinen sääntö käy kauppaa 5,000 dollarilla kahden päivän aikana. Viikoittainen sääntö voi käydä kauppaa vain kerran havaintopäivästä riippuen. Kumpikaan aikataulu ei ole automaattisesti parempi. Backtestissä pitää mallintaa aikataulu, jota paperikaupankäyntistrategia todella pystyy noudattamaan.

Yksi käytännöllinen vaihtoehto on tasapainotuskaista: kauppaa käydään vain, kun nykyinen altistus poikkeaa tavoitteesta enemmän kuin määritellyn kynnyksen verran. Tämä voi vähentää tarpeetonta kaupankäyntiä, mutta samalla riski pääsee etääntymään tavoitteesta. Esitä kaista, sen aiheuttama kaupankäynnin määrä ja toteutunut volatiliteetti yhdessä; älä esitä tavoitetta ikään kuin kaistalla ei olisi vaikutusta.

Mitä volatiliteettitavoitteisen backtestin pitäisi raportoida?

Pidä sääntö niin selkeänä, että joku pystyy selittämään position muutoksen sen syötteiden perusteella. Tallenna vähintään arvio, rajoittamaton kerroin, sovellettu kerroin, ylärajan tai alarajan tila, tavoitealtistus, toteutunut altistus ja tasapainotuspäätös jokaisen päivityksen yhteydessä. Vertaa sitten vaihtoehtoja samoilla tiedoilla, kustannuksilla ja toteutusoletuksilla.

Tarkastele myös kaikkein vaikeimpia viikkoja. Vähensikö strategia riskiä ennen tappioita vai niiden jälkeen? Palauttiko se altistuksen ennen elpymistä vai sen jälkeen? Vastaukset eivät ratkaise, onko riskisääntö hyödyllinen. Ne kertovat, mitä sääntöä todella testasit.