Tiistaiaamuna raakaöljyfutuurien trendistrategiamme oli longina erääntyvässä sopimuksessa. Signaali teki täsmälleen sen, mitä olimme siltä pyytäneet: piti position, kunnes trendi pysyi positiivisena. Jälkitesti näytti maltillista tuottoa. Paperitili näytti myynnin, oston seuraavaan sopimukseen, kaksi kaupankäyntikulua ja kaaviosta pääteltyä huonomman sisäänmenohinnan.
Signaalissa ei ollut mitään mystistä. Jälkitesti oli käsitellyt ”futuurihintaa” yhtenä jatkuvana asiana. Tilin oli suljettava yksi sopimus ja avattava toinen kahdessa eri tarjouskirjassa ja kahteen eri hintaan.
Huomasimme eron tarkastellessamme positiota, joka ulottui siirtoikkunan yli. Strategia käytti likvidiä lähimmän erääntymisen sopimusta ja piti sitä, kunnes kalenterisääntö siirsi position seuraavaan kuukauteen. Sääntö oli järkevä. Siihen liittyvä kirjanpito ei ollut.
Jatkuva aikasarjamme oli oikaistu jälkikäteen sopimusten välisen hintaeron poistamiseksi. Se teki kaaviosta käyttökelpoisen trendin laskemiseen. Samalla sarjassa ei ollut yhtään todellista hintaa, jolla olisimme voineet sulkea vanhan sopimuksen tai avata uuden. Jälkitesti käytti oikaistua tasoa kaupan arvostamiseen siirron aikana ja jatkoi sitten kaupankäyntiä aivan kuin positio olisi vain jatkunut ennallaan.
Signaalin laskentaan jatkuva aikasarja voi olla hyödyllinen mittari. Kaupan toteutushinnaksi se on kuvitelmaa. Siirto koostuu kahdesta kaupasta, ja sopimusten välinen spread kuuluu markkinarakenteeseen; se ei ole kosmeettinen hyppäys, joka pitäisi silottaa pois.
Rakensimme tapahtuman uudelleen käyttäen kahta listattua sopimusta. Vanhan kuukauden ostohinta oli 79.98 ja myyntihinta 80.00. Seuraavan kuukauden ostohinta oli 80.42 ja myyntihinta 80.45. Long-positiomme oli myytävä vanha sopimus ostohintaan ja ostettava uusi sopimus myyntihintaan. Kalenterispread oli 44 senttiä näiden toteutettavissa olevien hintojen välillä.
Tuo luku ei automaattisesti tarkoittanut 44 sentin tappiota. Sopimuksissa oli eri toimituskuukaudet, ja spread heijasti carry-kustannusta, varastointia, rahoitusta ja tarjontaan liittyviä odotuksia. Siirron yli pidetty positio säilyttää altistuksen uuden sopimuksen hintakehitykselle; koko noteerattua spreadia ei makseta kuluna. Strategian on kuitenkin kirjattava vanhan sopimuksen sulkeminen ja uuden avaaminen. Jos tuottolaskenta vertaa näitä hintoja ikään kuin ne olisivat sama instrumentti, se voi keksiä tai hävittää P&L:ää.
Erottelimme tehtävät tapahtuman jäljittelyssä. Jatkuva aikasarja tuotti edelleen trendisignaalin. Sopimuskohtaisia hintoja käytettiin arvostuksiin ja toimeksiantoihin. Siirron yhteydessä simulaattori lähetti sulkevan toimeksiannon erääntyvälle sopimukselle ja avaavan toimeksiannon seuraavalle sopimukselle, veloitti kummankin sopimuksen kulut ja huomioi kummankin tarjouskirjan spreadin sekä saatavilla olevan syvyyden.
Ensimmäinen jäljittely ei vieläkään vastannut paperitiliä. Olimme synkronoineet molempien toimeksiantojen toteutukset samaan aikaleimaan, vaikka toimeksiannot lähetettiin peräkkäin. Vanhan kuukauden sopimuksen sulkeva toimeksianto toteutui, mutta seuraavan kuukauden myyntihinta ehti muuttua ennen kuin ostotoimeksianto saapui tarjouskirjaan. Siirron voi toteuttaa kalenterispreadina, jos kaupankäyntipaikka tukee sitä, tai kahtena jalkana, jolloin niiden välillä syntyy altistusta. Nämä ovat eri toteutusoletuksia. Käytimme vertailussa paperitilin todellista toimeksiantojärjestystä.
Sitten huomasimme, ettei kalenterisääntöä ollut määritelty riittävän tarkasti. ”Siirrä 5 päivää ennen erääntymistä” kuulostaa täsmälliseltä, kunnes pyhäpäivä muuttaa kaupankäyntikalenteria, likviditeetti siirtyy aiemmaksi tai sopimuksessa käytetään erilaista erääntymiskäytäntöä. Olimme yhdessä paikassa laskeneet kalenteripäiviä ja toisessa kaupankäyntipäiviä. Paperistrategia siirsi position 5. kaupankäyntisession aikana ennen viimeistä kaupankäyntipäivää; jälkitesti siirsi sen 5 kalenteripäivää ennen viimeistä kaupankäyntipäivää.
Siirtopäivä on kaupankäyntisääntö. Kirjaa ylös pörssin kalenteri ja siirron laukaiseva tapahtuma, muuten jälkitesti ja tili ovat ennemmin tai myöhemmin eri mieltä siitä, minkä sopimuksen omistat.
Muutimme siirto-ohjetta niin, että siinä nimetään sopimuksen viimeinen kaupankäyntipäivä, lasketaan kaupankäyntisessiot sen pörssin kalenterista ja vaaditaan vähimmäislikviditeetin tarkistus ennen siirtoa. Kynnysarvo oli käytännöllinen suojaraja, ei lupaus paremmasta toteutushinnasta: volyymi ja avoin korko kertovat vain epätäydellisesti, mitä toimeksiantomme pystyy toteuttamaan. Kirjasimme valitun sopimuksen ja molempien jalkojen hinnat, jotta jokainen jäljittely pystyi selittämään siirron.
Näiden muutosten jälkeen strategian historiallinen tuotto laski. Ero ei johtunut yhdestä suuresta siirtotappiosta. Se syntyi monista pienistä korjauksista: oikeasta sopimuksesta, oikeasta kaupankäyntisessiosta, molempien jalkojen todellisista kuluista sekä siitä, että sulkemiset ja avaukset hinnoiteltiin omissa tarjouskirjoissaan. Yksi heikosti likvidi siirto oli erityisen kallis, joten jätimme sen näkyviin sen sijaan, että olisimme silottaneet sen pois keskiarvoistamalla.
Jos futuurien jälkitestisi käyttää jatkuvaa kaaviota, selvitä, mitä sillä kaaviolla saa tehdä. Se voi tarjota signaalille yhtenäisen syötteen. Se ei voi korvata sopimusta, jonka olisit voinut ostaa tai myydä. Jokaisesta erääntymisen yli ulottuvasta positiosta tutkimustietueessa pitäisi yksilöidä vanha sopimus, uusi sopimus, siirron laukaiseva tekijä, toteutusmalli ja kaksi syntyvää kassavirtaa.
Tuo tiistain kauppa ei ollut mikään hienostunut epäonnistuminen. Se oli kaaviossa tuottoisalta näyttävä viiva, josta puuttui hetki, jolloin tilin oli vaihdettava omistamaansa sopimusta. Kun palautimme tuon hetken jäljittelyyn, tulos näytti vähemmän mairittelevalta ja oli paljon hyödyllisempi.
← Kaikki kirjoitukset
